Ihan kaikki ei ole paremmin Ruotsissa

Tänään olen ihmetellyt täkäläisen koulujärjestelmän huonoja puolia. Aloitetaan nyt vaikkapa opettajista. Täällä on siis aivan päinvastainen tilanne kuin Suomessa, eli Ruotsissa on huutava pula pätevistä opettajista. Olen ollut tietoinen, että suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja, mutta että Ruotsiinkin verrattuna! Tiedustelen asioita hieman lisää, mutta olen tähän mennessä kuullut, että esim. matematiikan opettajaksi voi opiskella hankkimalla ensin opettajan pätevyyden (lärarexamen, en ole jaksanut perehtyä, onko tämä vain luokanopettajan pätevyys vai sisältyykö siihen jotain enemmänkin) ja sitten voi opiskella jonkin verran matematiikkaa siihen lisäksi. Noin neljässä vuodessa saa tällaisen pätevyyden. Aloin jopa miettiä, olenko korkeimmin koulutettuja opettajia uudessa työpaikassani. Sillä siis ei sinänsä ole mitään väliä, mutta mietin, ja aloin taas arvostaa suomalaista (opettajan)koulutusjärjestelmää.

Toinen iso miinus tulee siitä, että koska opettajista on pulaa, kuka tahansa voi olla opettaja. Kuulin, että eräs henkilö, joka on opiskellut ekonomiaa, opettaa yläasteella matematiikkaa, fysiikkaa, tekniikkaa ja biologiaa. Siis täh. Tällainen ei (ainakaan vielä) tulisi Suomessa kuuloonkaan, ja hyvä niin!

Kolmas miinus on se, että täällä pitää jo lukiossa tietää, mitä haluaa tehdä isona. Täällähän ei ole ammattikouluja erikseen, vaan kaikki menevät lukioon, jossa sitten valitaan ammattiin valmistava linja tai korkeakoulukelpoisuuden antava linja. En ole ehtinyt vielä selvittää, kuinka helppoa tai vaikeaa linjojen välillä on vaihtaa, mutta onhan se nyt jonkinlainen rajoite, sillä jo korkeakoulukelpoisuuden antavia linjoja on meidänkin koulussamme useita: on esteettinen linja, yhteiskuntatieteellinen linja ja luonnontieteellinen linja. Ylioppilaskirjoituksia täällä ei ole, mutta jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, voi tehdä högskoleprovin.

Neljäs miinus on suunnittelu, tai sen puute. Olemme suunnitelleet kokonaisen viikon tulevaa lukuvuotta, enkä vieläkään tiedä ihan kovin paljon. Tämä riippuu kyllä monestakin tekijästä, mutta osasyyksi laitan tämän ruotsalaisten keskustelukulttuurin. Kaikesta keskustellaan pitkään ja hartaasti! Meinasin räjähtää, kun perjantai-iltapäivänä klo 13.30 keskustellaan kahvinjuonnista kymmenen minuuttia. Ruotsalaiset sanoivat että no mutta, kyllä se kahvittelu on tärkeä asia. Totesin, että on se meille suomalaisillekin, muttemme me siitä piru vie kymmentä minuuttia keskustele! Eikä muuten ollut eka kerta. Siis että kuka hankkii kahvit, mistä hankkii kahvit, onko kahvikassa, vai ostaako jokainen vuorollaan kahvipaketin, onko opettajien omissa työhuoneissa ehkä mahdollista järjestää fika. Huh.

Loppukevennykseksi muutama kuva.

Ronnebyn keskusta

Kotipihassa

Joku ilmeisen tärkeä talo Ronnebyn keskustassa

Hämähäkinseitti maanantaiaamun auringossa

Ronnebyn keskusta

Kaksi kertaa jyrähti ukkonen. Sitten vähän satoi. Ei saatu isompaa myrskyä.

Cornelis aka Muru

Ystävän työpaikan pihalla Ronnebyn keskustassa on karhunvatukkapuska