Ajatuksia maahanmuutosta (ja maastamuutosta)

Olen monestakin syystä viime aikoina pohtinut maahan- ja maastamuuttoon liittyviä asioita. Monet olettavat, että nainen muuttaa ulkomaille, koska hänellä on siellä mies. Myös monet tuntuvat ajattelevan, että jos nainen löytää ulkomailla miehen, niin nainen jää pysyvästi ulkomaille (=miehen kotimaahan). Myös sain ennen lähtöäni kuulla, että kai tiedän, että ongelmani seuraavat minua kaikkialle, ja ongelmiaan ei kannata paeta. Oletusarvo tuntuu olevan, että henkilö, ainakaan nainen, ei voi muuttaa ulkomaille yksinkertaisesti siitä syystä, että haluaa muuttaa ulkomaille.

Toinen erityisesti tänään pohtimani asia on sopeutuminen. Puhuin aamulla ystäväni kanssa automatkalla ruotsin kielen ääntämisestä. Naureskelin, että tukholmalainen kaverini on sanonut aikaa sitten, että jos haluaisin muuttaa Ruotsiin, minun pitäisi mennä ääntämiskurssille, koska en kuulosta ruotsalaiselta. Naurahdin ystävälleni, että niin, kun minä en ole ruotsalainen. Tähän ystäväni ihmetyksekseni sanoi, että kyse on siitä, että kuinka paljon haluaa sopeutua siihen yhteiskuntaan, missä asuu. Olin hieman ällikällä lyöty tällaisesta kommentista. Puhun erittäin sujuvaa ruotsia siihen nähden, etten ole koskaan ennen asunut Ruotsissa tai hoitanut ihan jokapäiväisiä asioitani ruotsiksi. Äännän vielä erittäin hyvin, mutta suomenruotsia. Useampi kollega on luullut, että puhun äidinkielenäni ruotsia. Yritin vielä virittää iltapäivällä ystäväni kanssa keskustelua samasta aiheesta. Totesin, että en osaa ääntää ruotsia ruotsalaisittain, tai, voin yrittää, mutta on jopa tiettyjä äänteitä, joita en yksinkertaisesti osaa sanoa. Kuulen ne kyllä, mutta en osaa tuottaa niitä. Ystäväni mielestä kyse on siitä, etten vain ole asunut tarpeeksi kauaa täällä. En sittenkään usko, että opin ikinä täysin ääntämään riikinruotsia, enkä ole varma, haluanko edes. Tykkään paljon myös suomenruotsista, ja koska olen suomalainen enkä siitä miksikään muuksi muutu, olenko sitten yhteiskuntaan sopeutumaton tollo, jos puhun suomenruotsia?

Hämmentävää on myös ollut huomata, miten vaikea täällä on toimia ilman täkäläistä henkilötunnusta, jonka saamisessa menee paikallisen veroviraston mukaan 2–8 viikkoa, todennäköisesti menee suht nopeasti, kun on kyseessä muutto Pohjoismaasta toiseen. Minua ei töissä ole ikään kuin olemassakaan, minä en ole työpaikan rekisterissä, enkä pääse kirjautumaan tietokoneelle, ennen kuin olen saanut ruotsalaisen henkilötunnuksen. Tiedostan kyllä, että tämä voi olla monessa muussa maassa vielä paljon hankalampaa. Mutta hämmentävää silti, koska olen kuvitellut, että muuttaminen Pohjoismaiden välillä on helppoa ja mutkatonta.