En tiedä, pitäisikö olla huolissaan, kun viihdyn täällä niin hurjan hyvin. Hankalaa on myös ollut, välillä on meinannut hermot mennä kaiken säätämisen kanssa, en ole saanut juurikaan hevostella vastoin toiveitani ja odotuksiani, toisen ihmisen kanssa asuminen on ottanut ajoittain päähän, töitä saa tehdä huomattavasti paljon enemmän kuin koskaan ennen – ja silti olen hurjan iloinen ja onnellinen. Viihdyn tässä talossa täällä maalla hurjan hyvin, paikka alkaa tuntua koko ajan enemmän kodilta, ja työkin on ollut hurjan mielenkiintoista. En toki ole ollut täällä vielä kahtakaan kuukautta, joten suhtaudun varovaisesti näihin fiiliksiin. Mutta nautin niistä nyt kovasti.
Viime viikon lopulla minulla oli ensimmäinen ystävä Suomesta kylässä tänne tulon jälkeen. Kävimme Karlskronassa, jossa olin aiemmin käynyt vain Skatteverketissä asioimassa, ja la-su yövyimme Malmössä. Ikävä kyllä Malmössä oli juuri Oktoberfest meneillään, mikä tarkoitti iltaviidestä yhteen asti yöllä jatkunutta kammottavaa musiikkia ihan meidän hotellin vieressä. Eihän me toki hotellissa koko iltaa oltu, mutta melu kantautui melko pitkälle keskustassa. Siinä ja muutenkin tuli oudolla tavalla koti-ikävä – siis tänne maalle, ystäväni kotiin. Hassu tunne. Sunnuntaiaamuna suorastaan alkoi ahdistaa ajatus, että joudun haahuilemaan Malmössä 2,5 tuntia lisää, jos en säntää 9.29 junaan. No, säntäsin sitten siihen junaan. Malmö on kiva ja kaunis kaupunki, mutta jotenkin oudosti se tuntui kauhean isolta. Kumma juttu, koska Helsinki on kuitenkin isompi. Ehkä olen lopullisesti mennyt sekaisin?!
Sunnuntaina pääsin ekan kerran kotipihassa hevosen selkään. Tehtiin vain pieni lenkki käynnissä. Perjantaina olin saanut juoksuttaa nuorta Víðaria pyörössä, ja sunnuntaina pääsin sekä hevosen selkään että taluttamaan Álfadísiä sienimetsässä. Hyvin alkanut hevostelu tyssäsikin sitten siihen. Islantilaisvalmentaja tuli taas tänne kurssia pitämään, ja toki ymmärrettävästi hän treenaa ystäväni hevosia tällä viikolla. Mutta vaikka oli puhetta, että voisin Víðarin kanssa työskennellä, tämä ei sitten kuitenkaan kai onnistu. Syytä en tiedä. No, märehdin asiaa yhden illan, mutta sitten tajusin, että Sutturan varsahan vierotetaan jo marraskuussa. Ei muuta kuin Sutturan kuljetusta Ruotsiin järjestämään!
Huomenna joudun menemään Kööpenhaminaan Suomen suurlähetystöön, koska passikuvan lataaminen poliisin palvelimelle ei onnistunut, kun kuva oli väärän kokoinen. No, voisi iltapäivän kai huonomminkin käyttää kuin Kööpenhaminassa käyden. Sunnutaina menen käymään uuden kaverini luona, hänelläkin on hevosia, joita en kuitenkaan saa ratsastaa. :D Mutta omaa tänne odotellessa!
Kaikesta huolimatta siis fiilis on erittäin paljon positiivisen puolella. Ystäväni, jonka luona asun, on varmasti yksi maailman kultaisimmista ja ihanimmista ihmisistä. Töissä on kivaa. Ruotsi on kiva ja kivaa.
 |
| Teetä Ronnebyn ihanimmassa kahvilassa |
 |
| Aamiaisvohveli Malmössä |
 |
| Muraali Malmössä |
 |
| Álfadísin kanssa sienimetsässä vesisateessa |
 |
| Satumetsässä |
 |
| Peggy ja Kormakur |
 |
| Sumua jumanatkalla Malmöstä kotiin |
 |
| Ihana kollegani toi maanantaiaamuna työpöydälleni Tuplan :D |
 |
| Aloin opiskella arabiaa. En oikein ymmärrä, miksi. :D |
 |
| Studiedag Brunnsparkenissa |
Kommentit
Lähetä kommentti