I'm going home I'm leaving all my sorrows behind
En tiedä, lukeeko tätä kukaan, enkä ole jaksanut tänne kauhean paljon kirjoitella. Ajatuksia erilaisista aiheista kuitenkin risteilee ajoittain päässä.
Aika kuluu hurjan nopeasti. Tuntuu, että vastahan tänne tulin, ja nyt on kuitenkin vierähtänyt jo pari kuukautta täällä. En ole oikeastaan hirveästi tutustunut ihmisiin, niin, että vapaa-ajalla tapaisin ihmisiä, ja jännää on, etten oikeastaan ole kaivannut sitä yhtään. Natalieta tapasin maanantaina, sitä, joka oli Sólhestarilla töissä ja oli käymässä silloin talvella, kun siellä olin. Natalien ansiosta olen oikeastaan täällä, hänen kauttaan tutustuin Sonjaan, jonka luona nyt asun. Mutta siis kun asuu ystävän kanssa, ja työpäivät ovat sosiaalisia ja venyvät perjantaita lukuun ottamatta vähintään sinne neljään asti iltapäivällä, ei sitä oikein osaa kaivata mitään sen ihmeempää sosiaalista elämää. Ainakaan tässä vaiheessa.
Isoja juttuja on tapahtunut: sain puuhastella useamman kerran maasta käsin 3-vuotiaan islanninhevosruuna Víðarin kanssa. Pääsin sen kanssa vallan Jóhannin tunnille, siis opin, miten juoksutetaan hevosta pyöröaitauksessa. Ohooo, ihan uutta tietoa mulle. No eipä siinä, tapoja on monia, mielellänihän minä näin, miten Jóhann asiat tekee. Perjantaina pääsin myös hyvin yllättäen kävelylenkille selästä käsin 5-vuotiaan Álfadísin kanssa. Aivan mielettömän ihanaa! Kultainen pieni tamma se. Ja eilen käytiin katsomassa mulle ylläpitohevosta, Dimma, 9-vuotias issikkatamma, hyvin vähällä käytöllä ollut viimeiset 1,5 vuotta. Katsotaan, mitä siitä tulee, omistaja sanoi tekevänsä eläinlääkärin tarkastuksen sille ensi viikolla ja sitten voitais hakea se tähän. Sutturan kuljetusta pitäisi myös alkaa tosissaan järjestää, enää reilu kuukausi, niin sen voisi jo oikeastaan tuoda tänne! Tallipaikkaa mulla ei tosin ole sille tiedossa, en ole ihan varma, voisiko sitä kuitenkin pitää tässä meidän pihassa. Täytyy vähän kuulostella.
Viikko sitten olin kylän arabialaisessa juhlassa. Kyseessä oli ensimmäinen laatuaan, ihana idea tuoda paikallisia ja maahanmuuttajia yhteen. Syyrialaisia ja ruotsalaisia enimmäkseen siis, paikalla toki myös yksi kiintiösuomalainen! Aivan älyttömän kiva ilta. Syyrialaista ruokaa niin paljon että meinasin haljeta, musiikkia, tanssia. Eilen oltiin myös turvapaikanhakijoihin liittyvällä luennolla Sonjan kanssa. Mainitsinkohan jo, että aloitin arabian opiskelun? Ikäväkseni kurssilla kukaan muu ei taida haluta oppia kirjoittamaan ja lukemaan, vain jotain käytännön fraaseja meikäläisittäin kirjoitettuna. Mutta olen nyt sitten ihan keskenäni opiskellut noita aakkosia. Vetäydyn syvemmälle ja syvemmälle omaan punavihreään kuplaani. Täällä on hyvä olla. Voisin myös kirjoittaa romaanin ajatuksistani pakolaispolitiikkaan ja sotiin ja koko maailman tilanteeseen liittyen – yllättäen olen ajatellut näitä juttuja paljon – mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan.
Töitä on edelleen paljon, suunnittelua paljon enemmän kuin mihin olen tottunut, työ on monella tapaa vaativampaa kuin koskaan ennen. Ja silti viihdyn hurjan hyvin. Siis myös töissä. Että mikäs täällä on ollessa! Loppuun taas kuvia. Pahoittelen niiden epäjärjestystä, mutta en jaksa järjestää.
Aika kuluu hurjan nopeasti. Tuntuu, että vastahan tänne tulin, ja nyt on kuitenkin vierähtänyt jo pari kuukautta täällä. En ole oikeastaan hirveästi tutustunut ihmisiin, niin, että vapaa-ajalla tapaisin ihmisiä, ja jännää on, etten oikeastaan ole kaivannut sitä yhtään. Natalieta tapasin maanantaina, sitä, joka oli Sólhestarilla töissä ja oli käymässä silloin talvella, kun siellä olin. Natalien ansiosta olen oikeastaan täällä, hänen kauttaan tutustuin Sonjaan, jonka luona nyt asun. Mutta siis kun asuu ystävän kanssa, ja työpäivät ovat sosiaalisia ja venyvät perjantaita lukuun ottamatta vähintään sinne neljään asti iltapäivällä, ei sitä oikein osaa kaivata mitään sen ihmeempää sosiaalista elämää. Ainakaan tässä vaiheessa.
Isoja juttuja on tapahtunut: sain puuhastella useamman kerran maasta käsin 3-vuotiaan islanninhevosruuna Víðarin kanssa. Pääsin sen kanssa vallan Jóhannin tunnille, siis opin, miten juoksutetaan hevosta pyöröaitauksessa. Ohooo, ihan uutta tietoa mulle. No eipä siinä, tapoja on monia, mielellänihän minä näin, miten Jóhann asiat tekee. Perjantaina pääsin myös hyvin yllättäen kävelylenkille selästä käsin 5-vuotiaan Álfadísin kanssa. Aivan mielettömän ihanaa! Kultainen pieni tamma se. Ja eilen käytiin katsomassa mulle ylläpitohevosta, Dimma, 9-vuotias issikkatamma, hyvin vähällä käytöllä ollut viimeiset 1,5 vuotta. Katsotaan, mitä siitä tulee, omistaja sanoi tekevänsä eläinlääkärin tarkastuksen sille ensi viikolla ja sitten voitais hakea se tähän. Sutturan kuljetusta pitäisi myös alkaa tosissaan järjestää, enää reilu kuukausi, niin sen voisi jo oikeastaan tuoda tänne! Tallipaikkaa mulla ei tosin ole sille tiedossa, en ole ihan varma, voisiko sitä kuitenkin pitää tässä meidän pihassa. Täytyy vähän kuulostella.
Viikko sitten olin kylän arabialaisessa juhlassa. Kyseessä oli ensimmäinen laatuaan, ihana idea tuoda paikallisia ja maahanmuuttajia yhteen. Syyrialaisia ja ruotsalaisia enimmäkseen siis, paikalla toki myös yksi kiintiösuomalainen! Aivan älyttömän kiva ilta. Syyrialaista ruokaa niin paljon että meinasin haljeta, musiikkia, tanssia. Eilen oltiin myös turvapaikanhakijoihin liittyvällä luennolla Sonjan kanssa. Mainitsinkohan jo, että aloitin arabian opiskelun? Ikäväkseni kurssilla kukaan muu ei taida haluta oppia kirjoittamaan ja lukemaan, vain jotain käytännön fraaseja meikäläisittäin kirjoitettuna. Mutta olen nyt sitten ihan keskenäni opiskellut noita aakkosia. Vetäydyn syvemmälle ja syvemmälle omaan punavihreään kuplaani. Täällä on hyvä olla. Voisin myös kirjoittaa romaanin ajatuksistani pakolaispolitiikkaan ja sotiin ja koko maailman tilanteeseen liittyen – yllättäen olen ajatellut näitä juttuja paljon – mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan.
Töitä on edelleen paljon, suunnittelua paljon enemmän kuin mihin olen tottunut, työ on monella tapaa vaativampaa kuin koskaan ennen. Ja silti viihdyn hurjan hyvin. Siis myös töissä. Että mikäs täällä on ollessa! Loppuun taas kuvia. Pahoittelen niiden epäjärjestystä, mutta en jaksa järjestää.
 |
| Dimma |
 |
| Iso kivi metsässä |
 |
| Jälkiruoka syyrialaisittain |
 |
| Kuuatamolla |
 |
| Viðar lännensatulassa :D |
 |
| Narbon - hienon hieno PRE-ruuna, jonka kanssa pääsin kävelylle |
 |
| Víðar ja Jóhannin oppiin menossa |
 |
| Pusu Álfadísille |
 |
| Selfie Víðarin kanssa |
 |
| Narbon |
 |
| Álfadís |
 |
| Ruokaa syyrialaisittain |
Mä luen tätä! Kiva, että oot viihtynyt siellä. Arabialainen ilta kuulosti tosi kivalta :)
VastaaPoista