Ongelmia paratiisissa: rankka viikko takana. Avauduin esimiehelleni ongelmallisesta tapahtumasta luokalla x. Seurauksena oli, ei suinkaan se, että esimieheni olisi tehnyt yhtään mitään luokan x suhteen, vaan se, että hän tuli muille tunneille istumaan, halusi myös nähdä ja käydä läpi tuntisuunnitelmiani etukäteen, olipa hänellä ehdotuksiakin, mitä tehdä ja minkälaisia tehtäviä tulisi oppilaiden kanssa tehdä. Tästä aiheutui luonnollisesti ylimääräistä stressiä ja tunne, ettei minun ammattitaitooni luoteta. No, esimies lopulta kävi kääntymässä muutamalla tunnilla, ei sanonut miään, ei kommentoinut jälkikäteenkään mitään, eikä tähän mennessä vielä ole halunnut käydä tuntisuunnitelmiani läpi etukäteen. Ensi viikolla oppilailla on syyslomaa, meillä on kaksi studiedagia ja ke-pe lomaa. Katsotaan, mitä maanantai tuo tullessaan. Perusongelma on mielestäni kuitenkin se, että meillä ei ole oppikirjoja. Koulu on sijoittanut ison määrän rahaa sähköiseen oppimateriaaliin, mutta se ei ole mitenkään aukottomasti hyvin toimiva. Kunnan langaton verkko on koko syksyn pätkinyt, oppilailla on ollut tietokoneet vasta ehkä noin kuukauden päivät, oppilaiden it-taidot ovat vähän niin ja näin, aina on joku, joka on unohtanut salasanansa tai käyttäjätunnuksensa tai latauspiuhansa tai tietokoneensa, ja kaikkea muuta sen sellaista. Lisäksi en luota ollenkaan pelkästään sähköiseen oppimateriaaliin. Oppilaiden TÄYTYY tehdä käsin asioita MYÖS. Kopioimiseen menee hurjan paljon aikaa, kopiokoneet toimivat miten sattuu, niitä on liian vähän ja ne ovat vanhoja ja hitaita.
Kaikesta tästä huolimatta pidän työstäni tällä hetkellä paljon. Oppilaat ovat kaikista kommervenkeistä huolimatta mukavia, motivoituneita ja työ on haastavaa. Yhtä lukuun ottamatta kollegat ovat mukavia ja töihin on kiva mennä, vaikka olenkin tällä viikolla ollut kohtuuttoman väsynyt.
Kotona on myös kivaa, niin kivaa, ettei täältä meinaa malttaa olla pois. Sain vajaat kaksi viikkoa sitten ylläpitoon Dimma-nimisen islanninhevostamman. Dimma on 9-vuotias, kotoisin tästä ihan läheltä, kiltti mutta itsepäinen, eikä osaa yhtään mitään. Sillä on kolme askellajia, sitä ei ole ratsastettu kunnolla varmaan koskaan. Tölttiä sen pitäisi kai ehkä osata, omistaja sanoi nähneensä että se tölttää, mutta itse en ole vielä saanut siitä ihmeempää irti. Sonja kävi myös jo kerran selässä ja totesi, että työnsarkaa on. Katsotaan, mitä tästä tulee, ja jos ei tule, sekään ei haittaa, kun en ole rahallisesti tuohon hevoseen sijoittanut no, yhtään mitään. Mukava sen kanssa on puuhastella.
Nyt vietän laiskaa lauantaiaamua yksin kotona. Heräsin aivan liian aikaisin, mutta en jaksanut yrittää nukkua lisää. Sonja lähti jotain islanninhevoskisoja katsomaan muistaakseni Jönköpingiin, ja tulee huomenillalla vasta takaisin. Kiva on olla yksin, tosin olin jo ma-ke yksin kotona, mutta sen huomaa, että täällä tätä hommaa riittää. Tarhojen siivousta, puiden hakua, talon lämmittämistä, hevosten ruokintaa yms. Jätin tiistaina arabiantunninkin väliin, koska väsytti niin, ja totesin, että en muuten ehdi ihmisten aikaan esim. juuri lämmittää tai ruokkia hevosia. Täällä on myös niin märkää ja sateista, että joinain öinä ollaan otettu hevoset sisään vallan. Muuten ovat ympäri vuorokauden ulkona.
 |
| Dimma tarkkailee uusia ystäviä aidan takaa: Álfadís ja Kormakur |
 |
| Dimma piehtaroi |
 |
| Lilo vesivaras |
 |
| Ekenäs |
 |
| Ronnebyn keskustassa on värikkäitä ja erikoisiakin taloja |
 |
| Brunnsparken |
 |
| Brunnsparken |
 |
| Tie kotiin |
 |
| Lilo |
 |
| Selfie Dimman kanssa |
 |
| Cornelis aka Muru |
Kommentit
Lähetä kommentti