Tað tekur ofta langa tíð at finna røttu skógvarnar at ganga í

Jos mietin kulunutta vuotta, ei taida olla ihme, että nyt vihdoin, kun pääsin lomalle ja Suomeen käymään, väsymys on melkoinen. Lähdin perjantaina töiden jälkeen puolilta päivin ajamaan Örebrohon, ajoin sinne viisi tuntia, nukuin suomalaiskaverin opiskelijakämpässä (onneksi vanhus sai sängyn, ja opiskelija itse nukkui lattialla, olen kiitollinen). Seuraavana päivänä ajeltiin Tukholmaan, ja ajomatkanahan se ei ole ollenkaan pitkä, mutta hiukan stressasi ja jännitti Tukholmassa ajaminen. Löydettiin satamaan kuitenkin ongelmitta (siis tiedänhän mä missä se satama on, mutta en ole ennen autolla ajanut sinne, eli mistä autot ajetaan laivaan, no, nyt tiedän senkin). Seuraava yö laivassa, sitten Helsingissä aamulla, ja sitten jouluaattona jäin vielä siskoni luokse yöksi. Eilen, joulupäivänä, pääsin vihdoin omaan kämppään ja kissojen luokse. On hetki hengähtää ja miettiä.

Hassua on, miten nopeasti asiat muuttuvat. Vuosi sitten en juuri tuntenut Sonjaa kovin hyvin, enkä todella ajatellut, että muuttaisin Ruotsiin ja asuisin hänen luonaan, vaikka ajatus olikin ilmoille heitetty. Tie siihen pisteeseen oli myös melko kivikkoinen, siis lähinnä rekrytoinnin osalta. Ensin oltiin innoissaan, ja sitten yhtäkkiä ei osattu sanoa juuta eikä jaata.

Vaikka viihdyn tosi hyvin Ruotsissa ja asuinpaikassani, on muutos ollut melkoinen. Olen suurimman osan elämästäni asunut Helsingissä, ja jos en Helsingissä, niin ainakin isommassa kaupungissa kerrostalossa. Nyt asun maalla, jossa pitää taloa lämmittää puilla, että saa lämmintä vettä käyttöönsä. Ja ettei talo ole aivan kylmä. Myös kämppiksen kanssa asuminen on ihan uutta minulle. Eipä siis tosiaan ole ihme, että olen ollut kohtuullisen väsynyt. Sosiaalista elämää en oikein ole osannut kaivata, eikä sellaiseen oikein taitaisi olla aikaakaan – arkena olen töissä klo 8–16 (paitsi ke 8–17 ja pe onneksi vain 8–11), siitä menen suoraan tallille, sitten tulen kotiin kuuden–seitsemän aikaan, laitan ruokaa ja siinähän se ilta sitten meneekin. Myös viikonlopuille on tullut jotenkin hämmentävästi kaikenlaista ohjelmaa. Viikko sitten piipahdin junalla Hampurissa (8h suuntaansa), helmikuussa menen Färsaarille, maaliskuussa Eivørillä on konsertti Tukholmassa, huhtikuussa menen Viroon viikonlopuksi. Haluaisin ehtiä keväällä vielä Hampuriin, koska huomasin nyt, että kun olen puhunut niin paljon ruotsia, saksa on heikentynyt. Saksa on ennen tätä ollut aina vahvin vieras kieleni, sitä olen puhunut mieluiten.

Nyt hengähdän kuitenkin vielä perjantaihin asti Suomessa, sitten on aika palata takaisin kotiin.

Kotitie

Taannoin Sonja siivosi. En ole koskaan nähnyt kellään näin paljon takkeja.

Arabiankurssin päätösillallinen marraskuussa

Cornelis aka Muru on vallannut sänkyni

Lilo muovikassissa

Maailman hienoin aamukahvimuki

Suomi 100-fiilistelyä

Toinen meidän paikallislehdistä 

Oli meilläkin lunta, ainakin melkein

Mistä tiedät olevasi maalla? Kun vähän väliä jono huoltsikalla on pitkä,
koska joku tankkaa traktoriaan, missä kestää noin kolme vuotta

Hampurin rautatieasema, ihmispaljous ja sateenkaari

Hampurin-matkan kohokohta: juna meni laivaan!

Juutinrauman silta

Fredagsmys i Örebro

Helsingin Kalliossa jouluaattoaamuna on aika tyhjää

Nyt olen käynyt Tapiolassa metrolla. Mieletön elämys.