Koulujärjestelmän eroja

Olen todella tyytyväinen, että tulin lähteneeksi tänne. Täällä opettaminen on ollut monella tapaa innostavampaa kuin Suomessa, vaikka toki pidin työstäni sielläkin, mutta negatiiviset asenteet ruotsin opiskelua kohtaan ja alati heikentyvät taidot (ja myös laskeva vaatimustaso) ovat ottaneet päähän. Täällä on tietysti aivan omanlaisensa haasteet.

Mutta se koulujärjestelmä. Ruotsissahan on siis huutava pula pätevistä opettajista. Eräs tuttuni opettaa jonkinlaisella merkonomin tms. koulutuksella yläasteella muistaakseni neljää eri ainetta. Tiedän, että meidänkin koulussamme on epäpäteviä opettajia. Opettajan ammatti ei houkuttele, ja tätä touhua katseltuani en ihmettele, miksi.

Ruotsissa opettajien palkkaus on siirtynyt valtiolta kunnille, ja sen myötä meno on muuttunut. Ajatus on kaiketi ollut nostaa opettajien palkkoja ja näin tehdä työstä houkuttelevampaa, mutta pieleen on mennyt. Ensinnäkin uusille opettajille maksetaan yleensä kovempaa palkkaa kuin vanhoille. Tämähän johtaa siihen, että opettajat vaihtavat työpaikkaa paremman palkan perässä. Ei hyvä. Myös kouluissa on jokunen förstelärare, jonkinlainen vastuuopettaja, jolla siis on enemmän vastuuta kuin muilla, esim. ämneslagien johtaminen (Suomessa meillä oli ainetiimejä, esim. vieraiden kielten tiimi). Försteläraret saattavat saada useamman tuhat kruunua enemmän palkkaa kuin muut opettajat. Kysyessäni, kuka sitten pääsee förstelärareksi, sain vastauksen, että se, joka on paras kaveri rehtorin kanssa. Tämä toivottavasti oli edes osittain kärjistetysti sanottu. Mutta tämä systeemi kuulemma johtaa joskus myös siihen, että muut ovat haluttomia tekemään asioita, he sanovat, että försteläraren kuuluu tehdä se, koska förstelärare saa enemmän palkkaa. (Tällaista en ole havainnut meidän koulussamme.)

Kun Suomessa opettajilla on opetusvelvollisuus, eli täyden palkan saa oppiaineesta riippuen 18–23 viikkotunnilla, täällä opettajilla on kokonaistyöaika. Työpaikalla täytyy viettää 35h/vko, ja lisäksi vielä kotona on tehtävä 10h/vko töitä. Rehtorit saavat itse päättää, kuinka paljon opettajat opettavat. Periaatteessa siis opettajan voi täytyä opettaa vaikka kaikki 35h/vko. Sijaistuntien teosta ei makseta erikseen, joskin niitä ei sentään ole (ainakaan meidän koulussa) pakko tehdä, minulta on ainakin aina kysytty, että voinko.

Tuntuu myös, että oppilailla on täällä melko paljon valtaa. Tai sanotaan, että oppilaita kuunnellaan melko paljon, vielä enemmän kuin Suomessa. Tämäkin toki riippuu varmasti koulusta. Mutta erään täällä asuvan suomalaisen tutun kanssa juteltiin, ja hän kertoi, että kun aina kaksi kertaa vuodessa käydään utvecklingssamtal, täkäläinen versio kolmikantakeskustelusta, johon osallistuu oppilaan lisäksi huoltaja ja opettaja tai luokanvalvoja (meidän koulussahan ns. luokanvalvojat ovat erikseen), keskustelua johtaa oppilas. Itsehän en ole tällaisessa keskustelussa ollut mukana, koska meillä heltidsmentorit pitävät ne, joten tämäkin saattaa vaihdella kouluittain. Joka tapauksessa lienee selvää, että täällä tykätään keskustella aika paljon enemmän oppilaiden kanssa kuin mihin itse olen tottunut. Opettajan ammattitaitoon luotetaan Suomessa enemmän kuin täällä. Mutta täytyy muistaa, että Suomessa on (vielä) erittäin pätevät ja korkeasti koulutetut opettajat. Kaikkialla ei ole yhtä hyvin.

Hyvää ruotsalaisessa koulujärjestelmässä on tietysti myös. Juuri tänään Hesarin mielipidepalstalla nimimerkki Köyhä äiti kirjoitti, että hänen lapsensa joutuu ottamaan opintolainaa selvitäkseen lukiosta. Tuntuu kohtuuttomalta. En tiedä, onko näin kaikkialla Ruotsissa, mutta meidän koulussa oppilaat saavat koulun puolesta aivan kaiken. Tietokoneet, kirjat, vihkot, kynät, kumit, mitään ei tarvitse hankkia itse. No, soisin, että oppilailla olisi omasta takaa ne kynät ja kumit, mutta muuten systeemi on hyvä. Toki myös keskustelut oppilaiden kanssa on ajatuksena todella hyvä. Mutta liian pitkälle vietynä ei hyvä.

Loppuun vielä muutama kuva hiihtolomareissulta toiseen (tai kolmanteen tai neljänteen) kotiini Färsaarille.

Brunssi Eijan kanssa Kööpenhaminassa

Taste of the Faroe Islands: Sigvørin itse tekemää terveysmehua aamupalalla <3

Nelson, Unnin ja Jamien koira <3

Huonolla säällä voi mennä Tórshavnin ainoaan ostoskeskukseen SMS:ään kahville

Hyvä että mun islantilaisten lempikarkkieni nimi on fäärinnetty

Tórshavn

Meri

Gøta myrskyisenä ja sumuisena iltana

Gøta aurinkoisena aamuna

Myöhäinen aamupala/aikainen lounas Kaffihúsid-kahvilassa Havnissa

Louisan ja Louisan tyttären Helenan kanssa ratsastamassa, ratsuna färsaartenponi Trístram

Färsaartenponeja on 87 yksilöä

Uusi tuttavuuteni Louisa vei kävelylle tällaisiin maisemiin <3

Tapasin Tinganesissä Tórshavnissa vanhan tutun viime syksylät

Gøtassa on maailman kauneimmat auringonnousut

Liikennettä Gøtan kaduilla

Valborgin luona kylässä: kakkuja oli kolmea eri sorttia, lisäksi oli sämpylöitä, juustoa, hilloa, kahvia ja teetä.

Sædisin luona kylässä <3 Yksi tärkeimmistä ihmisistä, koska kutsui minut alunperin Färsaarille.

Sigvørin naapurilla Irdillä oli myös färsaartenponeja

Naiset <3 

Hullu kukko, joka on aggressiivinen kaikkia paitsi Irdin tytärtä kohtaan. Tytär rakastaa tätä kukkoa ja on kuulemma keksinyt sille oman laulunkin.

Matkalla lentokentälle sumu alkoi tihentyä ja tuuli yltyä.