Sure things would change if we really wanted them to

kesäkuuta 09, 2018

Sure things would change if we really wanted them to

Nyt voi vähän huokaista helpotuksesta: sain ensi lukuvuodelle töitä. Toiveissa olisi ollut vakituinen paikka, ja tästä voi sellainen vielä tulla, mutta sain nyt vuoden provanställningin. Ilmeisesti se ei vastaa aivan täysin suomalaista koeaikaa. Mutta yläasteella opetan ruotsia, englantia ja saksaa. Ymmärtäisin oppiaineen svenska täkäläisittäin äidinkielenä, mutta uskon ja toivon, että se olisi svenska som andraspråk, sillä miten voisin opettaa äidinkieltä, kun en puhu ruotsia äidinkielenä! Saksa on kuudesluokkalaisille. Nyt siis pääsen opettamaan ihan tavallisessa ruotsalaisessa koulussa ihan tavallisia ruotsalaisia oppilaita. Jännää!

Keskiviikkona oli Ruotsin kansallispäivä. Oli tosi mielenkiintoista seurata, miten sitä juhlitaan. Etukäteen kun yritin kysellä, ei kukaan oikein tunnustanut juhlistavansa sitä mitenkään. Kaikki viimeisen vuoden aikana kuntaan muuttaneet tai täältä oleskeluluvan saaneet oli kutsuttu nyinflyttartfärriin Brunnsparkeniin, direktörsvillan-nimiseen taloon. Tarjolla oli pientä purtavaa ja tietysti fika, kanelbullen kera. Paikalla oli paikallisia poliitikkoja, en nyt muista, mitä tärkeitä ihmisiä siellä oli. Mutta puhuin yhden sedän kanssa, joka oli sonnustautunut täysin sinikeltaiseen asukokonaisuuteen. Kerroin olevani opettaja ja Helsingistä. Sain kehotuksen muuttaa ruotsalaista koulujärjestelmää. Kevyt, pieni tehtävä! Keskustelin myös Ronnebyn ystävyyskunnista, joihin kuuluu Mänttä-Vilppula Suomessa. Tekevät kuulemma kaikenlaista yhteistyötä. Kiinnostavaa! Saimme kaikki myös paperipussit, joissa oli Ronneby-avainkaulanauha, -kynä, Ronnebyn kartta ja turistiopas tälle vuodelle, Brunnsparkenin kartta ja Ronneby Brunnin historiasta kertova kirja. Aikamoinen vastaanotto! Se kirja on tosi kiinnostava. Ronnebyssä on siis hälsobrunn, joka on löydetty vuonna 1705. Sen ympärillä on ollut sitten kaikenlaista kylpylä- ynnä muuta vastaavaa toimintaa.

Jäin vielä Brunnsparkeniin katselemaan muuta kansallispäivän juhlintaa. Hassu tunne, kun ensimmäistä kertaa seuraa ulkopuolisena tämmöistä touhua. Siinä Ronneby skolorkester soitti marssimusiikkia, ja sitten marssittiin esiintymislavan luokse. Katselin ja kuuntelin hetken allsångia, ja alkoi jo vähän naurattaa, kun tuntui vallan kuin olisi ruotsalaisista kertovassa parodiassa. Örjan-niminen mies laulatti Sommaren är kort. Olin kuitenkin pettynyt, kun ei laulettu kansallislaulua. Olen outona teininä opetellut Du gamla du frian sanat ulkoa joskus 13- tai 14-vuotiaana. Hukkaan meni sekin opettelu! Teen virallisen valituksen heti, kun keksin, minne sellaisen voi tehdä.

Koulua on vielä oppilaille viikko ja opettajille tuskastuttavat kaksi viikkoa jäljellä. Kevätlukukaudella on toki ollut kaikenlaista lomaa, mutta siltikin tämä tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Varsinkin se viimeinen viikko opettajille. No, eiköhän tästä selvitä, ja sitten on edessä elämäni ensimmäinen ruotsalainen midsommar!