Uusia alkuja
Kesä oli ja meni. Tai no, säiden puolesta tuntuu, että se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kuivuus on jotain aivan käsittämätöntä, sateita ei vain ole eikä tule, ja lämpötilat pysyttelevät tiukasti kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella.
Kesäloma oli kiva. Kävin Islannissa ja Suomessa. Suomesta tarttui mukaan toinen hevonen, ja vaikka olen pitkään haaveillut varsasta, en ehkä ajatellut, että hankkisin sellaisen juuri nyt. Mutta niin vain varsalaitumella Seireeni tuli kainaloon, eikä sille sitten mitään voinut.
Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa, paikallinen yläaste. Alku on ollut lupaava, kaikki on ollut paljon systemattisempaa ja järjestelmällisempää kuin edellisessä paikassa. Kollegat ovat kivoja ja avuliaita. Toisin kuin edellisessä paikassa. Oppikirjoja tilataan, mikä on toki ihan mahtava juttu. Mutta erikoista on, että kirja- ja vihkotilaukset tehdään tässä syyslukukauden alkaessa. Opetettavia aineita minulla on kolme: ruotsi, englanti ja saksa. Ja opetan siis ruotsia äidinkielenä, mikä on hyvin hämmentävää, koska sehän ei ole minun äidinkieleni. Yhden ryhmän kanssa olen jonkinlaisena kakkosopettajana, mikä sopii minulle oikein hyvin, kun en ole eläessäni edes ollut sellaisella ruotsintunnilla, jossa sitä opetattaisiin äidinkielenä. Mutta yksi ryhmä minulla on ihan yksin, kolme viikkotuntia. Luulen, että siitä tulee ihan kivaa, mutta alkuun on hankala päästä.
Olen edelleen viihtynyt täällä, ja Sonjan luona on jokseenkin kiva asua, mutta jotenkin tuntuu, että jokin on muuttunut. Minä olen muuttunut. Tämä ei ole pysyvä ratkaisu. Liian paljon on asioita, jotka häiritsee: Sonja ei osoita minkäänlaista kiinnostusta minkäänlaiseen hevosten kanssa puuhaamiseen yhdessä. Se ei ole edelleenkään käynyt kokeilemassa Sutturaa tai edes katsomassa, mitä minä teen hevoseni kanssa tai miten ratsastan. En ole käynyt hänen hevostensa selässä sitten maaliskuun, enkä ole mitään muutakaan tehnyt hänen hevostensa kanssa. Olen saanut kommenttia, jos olen jäänyt juttelemaan hänen hevosilleen, että ei niille saa jutella eikä niitä saa hellitellä liikaa. Ja monta muuta vastaavaa asiaa. Myös ainainen ihmisten virta täällä, ja se, etten mitenkään pysty vaikuttamaan siihen, kuka tulee ja milloin tulee, on hankalaa. Myös perhekuviot ja lapset ja heidän asiansa ja ongelmansa vaikuttavat väistämättä minuun, kun asun täällä, ja yksi lapsista erityisesti pyörii täällä tosi paljon. Mutta olen odottavalla kannalla: täällä on hirveä asuntopula, ja toisaalta en ole ollenkaan varma, jäänkö juuri tälle seudulle. Ruotsista tykkään edelleen, en kaipaa Helsinkiin, enkä muutenkaan Suomeen – varsinkaan, kun siellä ei ole töitä. Mutta onko koti Blekingessä vai jossain muualla Ruotsissa, se jää nähtäväksi.
Ne hetket, kun olen kesällä ollut kotona, olen enimmäkseen istunut yksin kotona. Tallilla olen toki käynyt, ja uimassa, mutta siinäpä ne ohjelmanumeroni ovat olleet. Nyt viikonloppuna istun taas yksin kotona, Sonja huitelee kaiketi jossain hevostensa kanssa. Tuntuu, ettei tätä loputtomiin jaksa. En edelleenkään tunne täältä juuri ketään. Tallinpitäjäpariskunta on mukava, mutta heilläkin on omat kuvionsa. Arabiankurssilta tyypit oli mukavia, mutta ehkä vain yksi niistä on sellainen, jota voisin tavata enemmän vapaa-ajalla, ja silläkin on perhe ja pienet lapset ja omat jutut, kuten melkein kaikilla muillakin. Töihin paluu tuntui kivalta: on ihmisiä ympärillä, on tekemistä, ei tarvitse kökkiä yksin kotona. Ensi perjantaina meillä on afterwork, mikä on mukavaa, kerrankin on jotain ohjelmaa täällä! Ja syyskuussa uskon ja toivon, että tekisin ainakin yhden viikonloppumatkan Kööpenhaminaan, ja ehkä myös Göteborgiin. Suomesta ei kukaan ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta tulla kylään, ja se tekee myös jollain lailla surulliseksi.
Kaiken kaikkiaan asiat ovat kuitenkin hyvin. Tässä on nyt vain sekalaista pohdintaa ja ajatuksia tulevasta, kun nyt on vuosi kulunut siitä, kun tänne muutin.
Kesäloma oli kiva. Kävin Islannissa ja Suomessa. Suomesta tarttui mukaan toinen hevonen, ja vaikka olen pitkään haaveillut varsasta, en ehkä ajatellut, että hankkisin sellaisen juuri nyt. Mutta niin vain varsalaitumella Seireeni tuli kainaloon, eikä sille sitten mitään voinut.
Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa, paikallinen yläaste. Alku on ollut lupaava, kaikki on ollut paljon systemattisempaa ja järjestelmällisempää kuin edellisessä paikassa. Kollegat ovat kivoja ja avuliaita. Toisin kuin edellisessä paikassa. Oppikirjoja tilataan, mikä on toki ihan mahtava juttu. Mutta erikoista on, että kirja- ja vihkotilaukset tehdään tässä syyslukukauden alkaessa. Opetettavia aineita minulla on kolme: ruotsi, englanti ja saksa. Ja opetan siis ruotsia äidinkielenä, mikä on hyvin hämmentävää, koska sehän ei ole minun äidinkieleni. Yhden ryhmän kanssa olen jonkinlaisena kakkosopettajana, mikä sopii minulle oikein hyvin, kun en ole eläessäni edes ollut sellaisella ruotsintunnilla, jossa sitä opetattaisiin äidinkielenä. Mutta yksi ryhmä minulla on ihan yksin, kolme viikkotuntia. Luulen, että siitä tulee ihan kivaa, mutta alkuun on hankala päästä.
Olen edelleen viihtynyt täällä, ja Sonjan luona on jokseenkin kiva asua, mutta jotenkin tuntuu, että jokin on muuttunut. Minä olen muuttunut. Tämä ei ole pysyvä ratkaisu. Liian paljon on asioita, jotka häiritsee: Sonja ei osoita minkäänlaista kiinnostusta minkäänlaiseen hevosten kanssa puuhaamiseen yhdessä. Se ei ole edelleenkään käynyt kokeilemassa Sutturaa tai edes katsomassa, mitä minä teen hevoseni kanssa tai miten ratsastan. En ole käynyt hänen hevostensa selässä sitten maaliskuun, enkä ole mitään muutakaan tehnyt hänen hevostensa kanssa. Olen saanut kommenttia, jos olen jäänyt juttelemaan hänen hevosilleen, että ei niille saa jutella eikä niitä saa hellitellä liikaa. Ja monta muuta vastaavaa asiaa. Myös ainainen ihmisten virta täällä, ja se, etten mitenkään pysty vaikuttamaan siihen, kuka tulee ja milloin tulee, on hankalaa. Myös perhekuviot ja lapset ja heidän asiansa ja ongelmansa vaikuttavat väistämättä minuun, kun asun täällä, ja yksi lapsista erityisesti pyörii täällä tosi paljon. Mutta olen odottavalla kannalla: täällä on hirveä asuntopula, ja toisaalta en ole ollenkaan varma, jäänkö juuri tälle seudulle. Ruotsista tykkään edelleen, en kaipaa Helsinkiin, enkä muutenkaan Suomeen – varsinkaan, kun siellä ei ole töitä. Mutta onko koti Blekingessä vai jossain muualla Ruotsissa, se jää nähtäväksi.
Ne hetket, kun olen kesällä ollut kotona, olen enimmäkseen istunut yksin kotona. Tallilla olen toki käynyt, ja uimassa, mutta siinäpä ne ohjelmanumeroni ovat olleet. Nyt viikonloppuna istun taas yksin kotona, Sonja huitelee kaiketi jossain hevostensa kanssa. Tuntuu, ettei tätä loputtomiin jaksa. En edelleenkään tunne täältä juuri ketään. Tallinpitäjäpariskunta on mukava, mutta heilläkin on omat kuvionsa. Arabiankurssilta tyypit oli mukavia, mutta ehkä vain yksi niistä on sellainen, jota voisin tavata enemmän vapaa-ajalla, ja silläkin on perhe ja pienet lapset ja omat jutut, kuten melkein kaikilla muillakin. Töihin paluu tuntui kivalta: on ihmisiä ympärillä, on tekemistä, ei tarvitse kökkiä yksin kotona. Ensi perjantaina meillä on afterwork, mikä on mukavaa, kerrankin on jotain ohjelmaa täällä! Ja syyskuussa uskon ja toivon, että tekisin ainakin yhden viikonloppumatkan Kööpenhaminaan, ja ehkä myös Göteborgiin. Suomesta ei kukaan ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta tulla kylään, ja se tekee myös jollain lailla surulliseksi.
Kaiken kaikkiaan asiat ovat kuitenkin hyvin. Tässä on nyt vain sekalaista pohdintaa ja ajatuksia tulevasta, kun nyt on vuosi kulunut siitä, kun tänne muutin.
 |
| Suomen lippu saapui sopivasti juhannusaatoksi, ja herätti närää, että liputin Suomen lipulla, kun juhannus on niin iso juhla Ruotsissa. |
 |
| Juhannussalko |
 |
| Bräkne-Hoby – Hässleholm – Mjölby – Örebro C |
 |
| Örebro slott |
 |
| Kvinnersta kalkbrott |
 |
| Örebro slott |
 |
| Iltataivas kotona |
 |
| High Chapparral |
 |
| Landsmót Reykjavikissä. Tämän kilpailun olen halunnut nähdä pitkään, nyt se on nähty ja tehty, kivaa oli mutta ei tarvitse toista kertaa mennä. |
 |
| Islanti |
 |
| Islanti <3 Aina vaan. Ja kiva piristys superhelteisen kesän keskellä, pitää pitkiä kalsareita kesäkuussa <3 |
 |
| Karlskrona |
 |
| Tjärö |
 |
| Suttura 17 vuotta <3 |
 |
| Kuoharia ja mansikoita ja kaikki löytämäni sydämenmuotoiset kivet |
 |
| Brahehus |
 |
| Brahehus |
 |
| Seireeni ja Seireenin pylly <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti