Hey, teacher, leave them kids alone

En edes oikein tiedä, mistä aloittaisin. Selvää on, että Ruotsin koulu on pahasti rikki. Suuri osa opettajista on epäpäteviä, opettajien vaihtuvuus on valtava, ja moni opettaja uupuu työssään. Oppilaiden taso on hyvin kirjavaa, tuntuu, että opetan pariakymmentä aivan täysin eritasoista oppilasta. Siis, tuntuu, että lähes jokaisella pitäisi olla omat oppimateriaalit.

Olen törmännyt seiskaluokkalaisiin, jotka eivät osaa lukea, koska heillä on lukihäiriö. Kouluissa käytetään laajalti kahta erilaista palvelua netissä, joiden kautta voi kuunnella oppikirjoja ja kaunokirjallisuutta luettuna ääneen. On seiskaluokkalaisia, jotka sanovat, etteivät voi tehdä englannin läksyjä, koska eivät osaa lukea englantia, koska heillä on lukihäiriö. On ysiluokkalaisia, jotka tekevät ala-astetason tehtäviä enkussa, koska heillä on lukihäiriö. Kuulemma lukihäiriötä testataan aikaisintaan viidennellä luokalla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta siinähän kohtaa voi olla jo aika massiivisia ongelmia, jos lukihäiriötä on! 

Töitä on niin paljon, ettei niitä ehdi tehdä. Varsinkin, kun aikaa käytetään joka ikinen keskiviikko 2,5 tuntia kaikenlaiseen turhaan höpöttämiseen jokaviikkoisen arbetsplatsträffin muodossa. Erimerkiksi oppilashuolto kokoontuu ja keskustelee asioista keskiviikkoisin. Siellä me istumme juhlasalissa koko opettajakunta keskustelemassa oppilaista, joita emme välttämättä edes opeta.  

Tiedonkulku on myös iso ongelma. Wilmaa ei ole. Vastaavanlainen ohjelma on ostettu, mutta sen käyttöönotto on jostain syystä viivästynyt. Tuo vastaavanlainen ohjelma on sekava, ja jostain syystä kunnassa ei ole otettu siihen kuuluvaa poissaolojen raportointijärjestelmää käyttöön, vaan poissaolot raportoidaan eri järjestelmään. Vanhemmat eivät pääse tarkkailemaan lastensa poissaoloja. Jos luvattomia poissaoloja tulee, luokanvalvojan on soitettava kotiin. Todella paljon tietoa tulee koulussa myös ihan pelkästään suullisesti. Minulta oli esim. aivan täysin mennyt ohi, että arvosana-arviot kaseille ja yseille piti antaa jo syyskuun lopussa. Esimieheni vakuutti tiedon olleen kirjallisena jossain, mutta en sitä useista yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään. Oppilaiden erityistarpeet, lukihäiriöt ynnä muut, käytiin lukuvuoden alussa suullisesti läpi. Siinä sitten piti tehdä muistiinpanoja. Ilman että edes oli vielä tavannut oppilaita. 

Digitalisaatio tekee kovaa tuloa myös täällä. Uutuutena on kaikille oppilaille annettu kannettava tietokone. Siis koulun puolesta tietokone jokaiselle oppilaalle! Taidot tietokoneen käyttöön ovat oppilailla puutteelliset. Word-dokumentteja ei osata nimetä eikä lähettää. Tekstin kirjoittaminen on osalle hankalaa. Erikoismerkkejä ei näppäimistöstä tai muualta osalta löytää. Tietokoneista onkin tullut uusi kännykkä. Ne avataan välittömästi luokkaan sisään tultua, kielloista huolimatta, ja niillä aletaan pelata erilaisia pelejä. 

Kuten sanottu, moni opettaja on epäpätevä. Myös opettajien koulutus on täällä kaiketi melko erilainen kuin Suomessa. Täällä voi opiskella opettajaksi joko Suomen tyyliin yliopistossa tai sitten korkeakoulussa, joiden tehtävänä on antaa akateeminen koulutus, mutta vain yliopistot tekevät tutkimusta. Ihan kaiken kuulemani perusteella arvelisin, että opettajien koulutus on Suomessa laajempi. Suomessa keskitytään enemmän aineen opiskeluun, Ruotsissa taas pedagogiikkaan. Ruotsissa peruskoulun opettajilla on lyhyempi koulutus ja vähemmän aineen opintoja kuin lukion opettajilla.  

Koska opettajista on huutava pula, erilaisia pikakoulutuksia opettajaksi on kehitetty tai kehitteillä. Opettajaksi voi opiskella verkkokoulutuksena, tai vaikkapa töiden ohessa, siis niin, että olet töissä opettajana, saat palkkaa ja opiskelet samalla. 

Skolverket tekee myös koulutarkastuksia, ilmeisesti vuosittain. Ymmärtääkseni Skolverketin huomautuksista ei kuitenkaan seuraa mitään sen ihmeempää. Siis tarkastuksia tehdään, puutteista huomautetaan, mutta niiden korjaaminen jää koulun omalle vastuulle. Näin olen ymmärtänyt, mutta palaan asiaan jos/kun saan lisää aiheesta selville

. 

Arvosana-asteikko on A:sta F:ään. Kaikista aineista ei tarvitse saada hyväksyttyä arvosanaa toiselle asteelle pyrkiessä. Luokalle jäämistä ei täällä tunneta, joten minullakin on esim. Ysillä sellaisia oppilaita, joilla on englannissa F.  Luokallani on oppilas, jolla on vaarana saada F ainakin kahdesta aineesta. Erityisopettajan mielestä tämä ei ole mikään ongelma, sillä oppilas on näin ollen saamassa hyväksytyn arvosanan niin monesta muusta aineesta! 

Kaikesta tästä huolimatta viihdyn hirveän hyvin nykyisessä työpaikassani. Kollegat ovat todella mukavia, oppilaatkin ovat mukavia, ja esimies on kiva ja hyvä. Olen alkanut kaivata enemmän ja enemmän omaa kotia, omaa asuntoa. Katsotaan, mistä ja milloin sellainen löytyisi. Tuntuu, ettei tässä kiire kuitenkaan ole, vallankin, kun kunnan asuntotilanne on vähintäänkin kehno. Myytävänä olevia omakotitaloja sen sijaan olisi riittämiin. 

Ronnebyån kuunvalossa

Saksalaisten kesämökki.

Lokakuun kukkaloistoa

Kirjoitimme kirjeitä Suomeen

Ronnebyssä on mainio leffateatteri